|
|
Post by Sinimeri Salokangas on Dec 20, 2021 21:38:36 GMT
Tallin elämää Sinimerin silmin
Mukana seikkailevat tallin hevoset, tallimestari Marjut ja Simmun miesystävä. |
|
|
|
Post by Sinimeri Salokangas on Dec 23, 2021 21:25:45 GMT
23. joulukuuta 2021 - "Kun joulu, joulu on meillä"
Huominen jouluaatto kolkutteli jo ovella kun jakelin vielä iltaheiniä hevosille. Pihattoon siirtyneet Teppo ja Reppuli ovat saaneet ihan kunnon kasan havuja koluttavakseen ja heitin vielä kasan heinääkin pihattoon, sekä heinäkaukaloon. Katsoin, että oreilla oli sulaa vettä saatavilla ja kävin tarkastamassa molempien jalat.
"Kohta se olis meidän ensimmäinen yhteinen joulu pojat", tokaisin ja taputin Reppulia lautasille. Teppo pääsisi ainakin joulumaastoon ja varmaankin Mörkökin otettaisiin mukaan kärryjen kera. Marjutin ja mieheni kanssa ajateltiin joulu viettää ihan vain kolmestaan. Jotenkin ihana, että Kulmala valmistui ja vakiintui uomiinsa juuri ennen joulua. Uusimmat asukkatkin ehtivät talliin sopivasti. Kyllä se oman tallin omistaminen tuntui vain suurelta unelmalta.
Taapersin lumisateessa pihatolta talliin ja kopistelin jalkani tallin ovella. Karsinoista kurkki uteliaita katseita, odottaen iltaruokaa. Muut laskivat päänsä takaisin heiniin, mutta Tara jäi tuijottelemaan minua vielä hetkeksi. Pian minulle juolahti mieleen ajatus varsasta. Olisiko Tara mahdollisesti Kulmalan ensimmäisen varsan emä. Ainakin kilpailumeriitit olisivat kohdillaan, jotta ensimmäinen varsa olisi kannattavaa pyöräyttää.
"Ehkäpä meillä alkaa vuosi 2022 varsan kera", laskin käteni Taran otsalle, mutta tamma tuhahti ja suuntasi takaisin heiniinsä. Ilmeisesti se ei ollut valmis vielä äidiksi. Naurahdin ja käännyin kannoillani jakamaan kaikille vielä ruoat. Kun tasainen rouskutus kävi tallista, niin sammutin valot ja suljin tallin oven perässäni. Nyt sisälle, villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan. Huomenna on joulu.
|
|
|
|
Post by Sinimeri Salokangas on Dec 30, 2021 20:31:00 GMT
30. joulukuuta 2021 - Uusi vuosi ja kliseisesti uudet kujeet
Hyppäsin tallin pihassa Delman kyytiin ja suuntasin kohti maastopolkuja. Tuo voikko tamma oli varmasti yksi tallin varmajalkaisimmista hevosista, jonka vuoksi se oli hyvä valinta. Tarkoituksena oli ratsastaa rauhallisesti vähän pidempikin maastolenkki pohtien tulevaa.
Kulmalan syksy oli sujunut kivasti. Talli täyttyi hevosista, pihattokin saatiin rakennettua juuri ennen isompia lumia ja kaksi oripoikaa ehtikin muuttaa sinne heti sen valmistuttua. Jopa muutamat palkinnot ehdimme Tepon ja Sukan kanssa hakemaan. Tilanteeni hevosen ja tarkemmin sanottuna tallin omistajana oli todella hyvä. Taputin Delmaa kaulalle ja annoin sen venyttää kaulaansa yhä pidemmälle. Heijastinloimi kahisi saapastani vasten ja Delma pärskähti.
"Oiskohan susta Delma mammaksi?" kysäisin voikolta ja rapsutin sen säkää. Tamma pärskähti kuin sanoen, että älähän nyt varsoja ala mulla teettää. Taralle oli kuitenkin nyt virallisesti laitettu sulhon etsintä käyntiin, joten toivotaan, että ensi vuonna meillä juoksentelisi ensimmäinen oma kulmalalainen. En halua keskittyä vain tiettyyn rotuun, mutta kyllä se ensimmäisen varsan suomenhevonen olla pitää! Ja Reppulihan astui ensimmäisen tammansa. Kyllä orista hyvä siitosponi tulee.
Huomenna hevoset saisivat tulla aikaisemmin sisään, en nimittäin halunnut kauhusta kankeita hevosia pihalle. Onneksi Teppo ja Reppuli eivät turhasta hermostu ja osaavat suunnata pihaton suojiin jos alkaa jännittää. Raketit nimittäin.
|
|
